VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-II		YLA2, SUP-V
Haflingertamma - VH-52686	« »	141cm, v. punarautias; piirto
s. 4.6.2007, 12-vuotias (VAI)	« »	vaativa B, RE 100cm
kasv. Roos Berghuis	« »	om. juicy (Rimeyard)

Klikkaa kuvat suuremmiksi.

Sukutaulu

St Charmeleon	St Nicholas	St Clapaucius
		Naominett
	Beatrice	Wilson
		Balett
Alpstar	Sanitarium	Simon
		Marseil
	Aurora	Washington
		Agatha

Abigailin sukulaisia on kartoitettu kolmanteen polveen asti. Niitä ei virtuaalimaailmassa ole, mutta jokaisesta löytyy tietoa täältä.

Jälkeläiset

01. tamma Yard's Angie, i. Franz-Werner
02. ori Yard's Fantome, i. Friedfertig
03. tamma Yard's Amarina, i. Wimbledon
04. ori Yard's Francois, i. Franz-Werner
05. tamma Yard's Audrey, i. Napoleon
06. tamma Yard's Ariel, i. Starstruck
07. ori Yard's Winston, i. Wimbledon

Luonnekuvaus

Yleisesti ottaen Alli on rehellinen ja yhteistyöhaluinen, eikä sen kanssa tule suurempia vaikeuksia. Tamma ei ole juurikaan sellainen, jota pikkulapset voivat paijailla ja talutella mielin määrin, eikä Allia voi kutsua ystävälliseksi tai seuralliseksi hevoseksi. Alli viihtyy parhaimmiten omassa seurassaan tai laitumella kavereidensa kanssa, mutta tulee kyllä luokse, jos sitä kutsuu. Taskuja tamma ei nuuhki, eikä muutenkaan tervehdi hoitajaansa, vaan odottaa silmät puoliksi ummessa, josko päästäisiin jo karsinaan. Ruokkijaansa tamma kyllä tervehtii omalla matalalla äänellään, mutta muuten se on melko välinpitämätön ihmisiä kohtaan. Alli on kuitenkin hyväntahtoinen ja lempeä varsojaan kohtaan, eikä sen äitiys tee siitä sen aggressiivisempaa tai mustasukkaisempaa, jos joku tulee vähän sen varsaa katsomaan.

Hoitaessa Alli on samanlainen kuin yleensäkin - se seisoskelee kaukaisuuteen katsellen, ja tuskin huomaa, vaikka hoitaja juoksisi ilkosillaan ympäri karsinaa. Se antaa harjata joka puolelta erittäin hyvin, eikä pyöri ja hyöri jatkuvasti. Kavioita puhdistaessa Alli on myöskin hyvin välinpitämätön mutta tottelevainen. Kättä tarvitsee vain liu'uttaa aloittelijoiden opin mukaisesti polvesta alaspäin kohti vuohista, niin eikös tamma koukista jalkaansa kuin konkarimainen opetushevonen. Pienempienkin on helppo puhdistaa suuren tamman kaviot, sillä Alli kannattelee niitä kyllä.
Satuloidessa Alli on aivan yhtä rauhallinen ja tyyni. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että satula voitaisiin heittää selkään ja kuolaimet lyödä suuhun, ei, ei. Jos olet joskus hevosharrastuksesi alussa ollut jonkinmoisella hevosten hoitokurssilla, on siellä melko varmasti opeteltu satuloimaan ja suitsimaan hevonen - noudata niitä samoja vinkkejä Allin kanssa. Nostat satulan hieman sään päälle, liu'utat vähän taaksepäin ja siinä se on. Vyötä kiristäessä tamma saattaa hiukan nostaa päätään ja luimistaa korviaan, muttei sen kummempaa. Suitsiminen käy yhtä helposti. Laitat vain rauhallisesti ohjat kaulalle ja tarjoat kuolaimia, niin Alli avaa suunsa tottelevaisesti. Kun suitsien remelit on saatu kiinnitetyksi, tamman silmiin syttyy ikään kuin pari kipinää - nyt mennään ratsastamaan, ja tamma tietää sen.

Ratsastaessa Alli on yleisesti ottaen reipas ja kevyt. Suusta se on hieman herkemmänpuoleinen, joten pidätteet menevät läpi helposti - tamman selkään noustessa on hyvä tietää se jo. Usein ihmisillä on harhaluulo, että kilpahevoset ovat kuumia ja tarvitsevat ronskimpia pidätteitä, kuin "tavalliset" hevoset. Allille pidätteet menevät helposti läpi, joten sitä ei tarvitse (eikä missään nimessä saa) kiskoa suusta. Tamman askellajit ovat mukavat istua, ja se kulkee jokaisessa askellajissa hyvin peräänannossa eikä laahaa takajalkojaan. Tamma taipuu myös erittäin hyvin, vaikka se olisikin hiukan kankea. Tamman selässä on mukavaa istua, koska sillä on pehmeät mutta matkaavoittavat askellajit. Se on myös eteenpäinpyrkivä, eikä jää junnaamaan ärsyttävästi paikalleen, vaikka sitä kokoaisikin.
Vaikka Alli on koulutettu ja painotettu esteille, se on myös kaunis näky kouluhevosena. Kootussa ravissa häntä kohoaa kauniisti kaarelle, lisätyssä etujalat ojentuvat korkealle ja pitkälle - tamma olisi varmasti menestyvä tässäkin lajissa.
Esteillä Alli kuitenkin on omiaan. Tammaa ei tarvitse kuin viedä kentälle, jossa on yksikin hassu ristikko (kunhan vain kyhätty tolppien väliin), sen korvat ponnahtavat höröön ja se ottaa muutaman ylimääräisen askeleen pärskähtäen hassusti. Jo alkuverryttelyssä se pyrkii miellyttämään ratsastajaa, mitä hän ikinä pyytääkin, jotta pääsisi hyppäämään jo. Ensimmäisellä hypyllä tamma käyttäytyy kuin esimerkkiratsu, mutta sen jälkeen se alkaa kuumeta hieman. Kuitenkin Alli pysyy käsissä hyvin, eikä todellakaan tarvitse mitään erikoiskuolaimia. Allilla on hieman ponimainen laukka, mutta kuitenkin pitkä, ja silti helposti istuttava. Esteen päällä myötäyksen tulee olla vähän pienempi, kuin muilla, jotta tamma ei pääse juoksemaan alastulon jälkeen pois ratsastajan tuntumasta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että esteen päällä Allia pitäisi ottaa suusta - tuntuman tarvitsee vain olla hieman tavallista napakampi, eikä missään nimessä pidä vetää!
Maastoilu on Allin lempilaji heti esteratsastuksen jälkeen. Se ei tiedä parempaa, kuin pitkät lepokäynnit auringonpaisteessa rankan estetreenin jälkeen. Se puhkuu ja puhisee, viskoo päätään ja hirnahtelee välillä kotiin päin. Silti se lähtee mielellään maastolenkeille. Kaverin kanssa maastoilu sujuu hyvin, eikä silloinkaan tule ongelmia, kun matkassa on muutama muukin ratsukko mukana. Tamma kiukuttelee, jos se joutuu jäämään viimeiseksi tai aivan keskelle joukkiota - sen on pakko olla ensimmäisenä, sillä sitä ärsyttää nähdä muiden hevosten takalistot edessään. Epätasaisella maastolla Alli on varmajalkainen kuin islanninhevonen, ja siksi sillä on miellyttävää ratsastaa myös kivikkoisilla tai juurakkoisilla paikoilla. Laukkaosuudet ovat tamman mieleen, mutta se ei ryöstä juuri koskaan, vaikka laukattaisiinkin kotiin päin.

Kilpailuissa Alli on lähes oma välinpitämätön itsensä. Sitä ei kiinnosta, vaikka ohitse menisikin mielenkiintoisen näköinen tamma pinkki loimi päällään, mutta saattaahan se tuolle charmantille mustalle ruunalle hirnahtaa lyhyesti. Orit tamma huomaa kyllä aina, joskaan joka kerralla se ei viitsisi jäädä hörähtelemään. Verryttelyalueella tamma käyttäytyy lähes samalla tavalla, kuin kotona. Se vaan ei oikein siedä muita hevosia lähellään, ja potkaisee kyllä, mikäli joku sattuu eksymään sen taakse. Sen vuoksi Allin säntään sidotaankin punainen rusetti.
Radalla tamma syttyy ja kuuntelee pieniäkin apuja, eikä kääntyäkseen tarvitse muuta kuin ratsastajan painonsiirron. Laukanvaihdotkin sujuvat radalla jo esteen päällä, tai jos ei, niin sitten se vaihtaa heti, kun ratsastajan paino siirtyy vähänkin toisen laukan suuntaan. Sarjaesteiden välillä pidäte voi olla hiukan voimakkaammanpuoleinen, mutta vain hiukan - monesti on joutunut yllättymään, kun tamma hidastaakin vähän liikaa, eikä vauhtia ole sitten toisen osan ylittämiseen tarpeeksi.