Virtuaalihevonen -- a sim-game horse
VA Tiikerinlilja
eli "Lilja" kuoli jo vuosia vaivanneen puhkurin uuvuttamana. Oireet lannistivat rouvan täysin kesän jälkeen. Aluksi tavanomaiset hoidot, kuten mentholin ja tervahöyryn hengitys auttoivat, mutta loppua kohden Liljan tilanne vain huononi. Tamman silmistä paistoi kärsimys ja näimme parhaaksi lopettaa tamman marraskuisena maanantaiaamuna.
Vanhaa tammaa jää syvästi kaipaamaan koko tallin väki, ja etenkin sen tarhakaveri Iitu.
Perustiedot
VA Tiikerinlilja VH-22700, "Lilja"
Suomenpienhevostamma
s. 24.3.2004, 18-vuotias (VAI), k. 3.11.2008
144cm, tummanrautias; vino tähti
helppo A, RE 110cm
Kasvattaja
Miia (
Viheraitta)
Omistaa
mai, VRL-0545
Sukutaulu
» JÄLKELÄISET
01. tamma
Neiti Hasseli, i.
R.I. Manteli
02. ori Linnanherra, i.
R.I. Manteli
03. ori
Tilhimäen Tiikeri, i.
Tuikin Nyytäjä
Luonnekuvaus
Hoidettaessa Lilja osaa olla hankalimmasta päästä. Rauhallisista harjaushetkistä saat vain unelmoida, koska harjaaminen kaikessa rauhassa karsinan sisällä tamma vapaana ovat vain suuria haavekuvia. Kosketakin kädelläsi tai harjallasi Liljaan, niin tamma on mulkoilemassa sinua valkuaiset silmissä vilkkuen ja sieraimet laajoina. Pahimmassa tapauksessa Lilja uhittelee näykkäämällä ilmaa sinun suuntaasi, harvemmin tamma silti vielä tutustumisvaiheessa käy vierailijaansa käsiksi. Lilja tarvitsee pitkän tutustumisajan uusiin tuttavuuksiin (oli se sitten hevonen tai ihminen), sillä tammalla on huono luottamus kaikkea uutta kohtaan. Varustaessa Lilja kannattaa sitaista kiinni, sillä esimerkiksi satulaa laitettaessa tamma potkaisee kovin herkästi, eikä satulavyön kiristäminen käy sen helpommin, kun tyttö on jatkuvasti haukkaamassa käsivarteesi. Suitsiminen kuuluu myös näihin Liljalle hankaliin tehtäviin, koska se on erittäin arka päästään, eikä se mielellään maistele kuolaimia suussaan. Tarhassa Lilja on hieman syrjäänvetäytyvää sorttia, eikä se mielellään päästä muita hevosia lähelleen - astukin liian lähelle Liljan heinäkekoa, niin se on juoksemassa hampaat irvessä perässäsi niin kauan, että olet vähintäänkin kymmenen metrin päässä siitä. Taluttaessa Lilja jolkottaa usein vähän taluttajansa perässä, mulkoillen tämän selkämystä ja varmistaen oman selustansa. Kun taluttajan silmä välttää, saattaa Lilja muutaman ruohontupsunkin uskaltaa maasta napata, mutta sitä virhettä se ei tietenkään tee, että taluttaja pääsisi vahingossakaan näkemään tamman uskaliaisuuden. Kun Liljaan pääsee kunnolla tutustumaan, sen sisältä paljastuu oikeasti kultainen kimpale.
Ratsastaessa Lilja on hieman vauhdikas ja itsepäinen. Kentälle saapuessa se mulkoilee epäilevästi mahdollisia muita hevosia, joiden läsnäollessa Lilja onkin erittäin varautuvainen - se keskittyy siis lähinnä vain muiden hevosien ympäriltä hätistämiseen ja niille luimimiseen, kuin siihen, että ratsastaja yrittää ohjata sitä pohkeenväistössä kohti kentän keskustaa. Suustaan Lilja on melko herkkä, kun sen saa kuuntelemaan, mutta kun tamma niinä itsepäisinä päivinään ja ratsastajaan tyytymättöminä hetkinä lähtee kiitämään pää viidentenä jalkana kenttää pitkin kiitolaukassa, on herkkyys ja ohjastuntuman pitäminen lähes mahdotonta. Esteradoilla Liljasta on silti mahdollisuus saada esiin aivan uudenlaisia piirteitä, kun sen onnistuu ohjaamaan hyvässä linjassa kohti estettä ja saamaan tamman vielä punavalkoraidallisien puomien ylitsekin. Esteillä Lilja on usein erittäin päättäväinen ja myös varmajalkainen ratsu, vaikka se helposti hermostuukin, jos ratsastaja epäröi ennen estettä. Silloin Lilja helposti kaartaa esteen ohitse tai kieltäytyy viime hetkellä. Ratsastajan virhe on myös se, jos alkaa Liljaa toppuuttelemaan ennen estettä. Silloin tamma aivan varmasti sekoaa, että miksi vähän aikaa sitten kannustettiin juoksemaan kohti tuota ilmassa roikkuvaa puomia, ja nyt pitäisi hidastaa. Kouluradoilla Lilja tunnetaan aikalailla perussuomalaisena junttina, joka esittää asiat itselleen liian vaikeasti ja tekee kärpäsestä härkäsen. Toisinaan siis pelkkä pohkeenväistökin tuntuu Liljasta erittäin hankalalta, ellei ratsastaja osaa selittää asiaa tarpeeksi selkeästi. Maastossa Lilja on oikea hermoraunio. Se mulkoilee jokaista vastaantulevaa puskaa ja oksaa, eikä tienpientareella sojottavat punaiset postilaatikot helpota asiaa yhtään. Silloin kun Liljan saa katselemaan kaikessa rauhallisuudessa ympäristöään ja kävelemään sellaisessa tahdissa, ettei se tunnu jo käynnissä laukalta, voi oikeasti olla ylpeä ratsustaan.
Kilpailupaikoilla Lilja on aivan mahdoton! Se ei vain yksinkertaisesti voi sietää vierelle pysäköiviä trailereita kovaa hirnuvine hevosineen, sekä kovaäänisten pauhua ja kovaa selitystä siitä, miten edellinen ratsukko suoriutui radalla. Silloin Liljan päässä pärrää tuhatta ja sataa, ja voisikin kuvitella, että se lähtee pian lentoon ellei sitä sido muutamallakin riimunnarulla päitsistään kiinni johonkin tukevaan rautatankoon. Radalle päästessään Lilja usein katselee epäilevänä tuomaristoa ja kannustushuutoja kiljuvaa yleisöä, mutta kun Lilja ymmärtää mitä ratsastaja siltä on nyt vaatimassa ja mitä varten tänne nyt taas tultiin, se lähtee työstämään suoritustaan sataprosenttisella panoksella - kisakentillä ja omalla mudan valtaamalla kentällä tämä eläin on kuin aivan eri persoona. Traileriin lastaaminen ei kuulu Liljan kanssa niihin helpoimpiin tehtäviin, koska tamma pälyilee todella useasti edessä roikkuvaa heinäverkkoa ja ei ole todellakaan poissuljettu vaihtoehto, että Lilja laukkaisi lastaussillan ylitse traileriin - kavioiden alla kopiseva rauta kun on niin kauhean pelottava asia.
Copyright setä-kemikaali ja Karoliina K.